And it`s finally over! Koeviikko siis. Ikuisuudelta tuntuvan puoltitoistaviikkoisen jälkee se tosiaan on ohi. Kokeita taisi kaikenkaikkeaan olla 6, tuloksista en osaa sanoo kyllä yhtään mitään. Molempien matikankokeide jälkeen uskalsin lukee nopeesti yhen tehtävän ratkasun, jonka jälkeen paperi läytyi tuhannen palasina roskiksesta.. Ei mennyt ihan putkeen. Lukion bileet, teemana rokki, ei oikein innostanut, olin salilla..
Viiminen jakso edessä. Meillä,abeilla on 28 koulupäivää jälkellä.  Mihin nää kaikki vuodet hupenee. Kohta olis sit 12 vuotta opiskelua täynnä. Kuullostaa ihan mielettömältä. Mutta toisaalta, 50 prosenttia varmaan vielä tosta jäljellä, sikälimikäli yliopistoon eksyn opiskelemaan.  Siitä tulikin mieleen,olin ammatinvalintapsykologilla, koska oon tulossa hulluks itteni kanssa. En osaa päättää mitä haluan!
Nyt ekalla kerralla vaan kertoilin ittestäni jotai ja mistä aineista tykkään esimkoulussa. No siitä sitte tuli heittoja iha erilaisiin vaihtoehtoihin. Kaikkea toimintaterapeutin ja johtajan välistä. Saipa hän mut innostumaan yhestä ehdotuksestaan, henkilöstöjohtamiseen opiskelusta. Noh, saa nähdä miten  hommat oikeesti etenee. Maanantaina menen uudemman kerran sinne,tällä kertaa niihin psykologisiin persoonallisuustesteihin. Saadaan oikeasti selville, millainen persoona oon, ja siitä sitte viikon päästä puretaan tulokset ja mietitään mikä vois olla mulle paras ja mieluisin ammatti. Jännittävää!

Ainiin, käsi on vieläkin orpo eikä toimi,muttamuuten alan olemaan jo paranemaan päin. Tosin vieläkin syke pysyttelee treenaillessa paljon normaalia korkeemmalla, vaikka olisikin ihan rauhallista menooooa.

On joulukuun ensimmäinen päivä. Olen NIIIIIN jouluihmisiä! Joulu alkaa mulle,kun ensimmäinen glögitölkki tulee kauppoihin myyntiin. Joulu on vaan semmonen missä kaikki on niin ihanaa. Tunnelma, ilma(yleensä) ja kaikki se häslääminen ja yhdessäolo. Joululahjoja rupeen ostelemaan ja miettimään suurinpiirtein siinä tammikuun ekana päivänä. No en nyt ehkä sentään,mutta ajatuksena kyllä. Aikainen lintu madon nappaa!
Annan maalauksiani lahjaks, pitäis varmaan laittaa niistä jotai kuvasia tänne joskus!

Noonii. Mun piti olla jo paranemaa päi kunnes herra Isokenkälääkäri soitti et hemoglobiini vaa laskee, ny lähemmäs 80, ja trombbarit o 500, alapaine reilusti enemmä ku normaalisti jnejnejne. Ja vieläkää ei mitää diagnoosia!! ” No sun täytyy tulla verikokeille ku nä verikokeet on otettu perjantaina ni ei sitä tiedä mitä ne nyt on” Aijaha, oliskoha neljäs vai viides kerta ku niit otetaa.. Mutta se siitä valituksesta, nyt taidan valittaa sitä, että koeviikko pukkaa päälle. Muutama päivä täs on laskettu matikkaa ahkerasti, eipä tunnu vaa olevan siitä laskemisesta mitään hyötyä, ei mene päähän asiat! Tarkotus olis kuitenkin päästä siitä kokeesta läpi.
Keskiviikkona vapaata ja sitten koeviikko jatkuuuu, ensviikon keskiviikkoon saakka. Koittakaamme selviytyä!

Sain vihdoin ajan ammatinvalintapsykologille. Itellä kun tosiaan ei oo MITÄÄN hajua mihin päin sitä lähtis opiskelemaan. Oon urheilullinen, eli joku liikuntatieteelline vois olla kiva, mut toisaalt biologia ja psykologia kiinnostaa, ja sit taas rakastan taidetta, maalaamista ja piirtämistä ja sillai. Ammattikorkee vai yliopisto? Haenko kaupunkihakuisesti vai päämääränä vaan opiskelupaikka?
En ikänä vois kuvitella kökkiväni yksinää vaan tietokoneen edessä, tarviin ehkä sillon tällön ihmisiä ympärille. Vinkit otetaan siis avomielisesti vastaan!!

Taidampa laitella taas kuvasia. meni hermot, laitan huomen lisää

Tän sairauden tiimoilla ooon käyny sairaalassa yhteensä varmastikki semmonen 8 kertaa, perjantaina kävin kahteen otteeseen. Vieläkää ei tiedetä mikä muavaivas/vaivaa.  Olkapää aivan rikki.Kuumeisen viikon jälkee heräsin keskellä yötä ku olkapää sattus iha perkeleesti. Ja mikään ei auttanu. Otin buranan. Otin toisen. Ei mitään vaikutusta. Koitin kaikkee.  Liina istuu liina makaa liina seisoo. Ihan sama miten päi yritin nukkuu ni olkapää vaan särki. Kolmisen tuntii pyöriskelin siinä sängyssä, käppäilin, istuskelin vessan lattialla kun ei pystyny olee paikallaa säryn takia. Vieläkin siitä katoo välil tunto,siis sormista. Kahvikupit tippuilee kädestä  ja en pysty nostamaa kättä juuri ollenkaa. Sängyn petaamine on täysin mahdoton tehtävä. Mun superlämpimä lämpöpeitto kun ei oo mikään kovin kevyt.
Nojoo. Mulla on siis ilmeisesti joku reaktiivinen artroosi. Eli tä mun virus olis hyökänny olkapään kimppuun. En ihan usko siihe. Sitte sen  kuuluis olla vaa helvetin kipee, mut täysin toimintakykyinen. Mun olkapää ei sitä oo. En tiiä. Tuntus et kolme niistä neljästä lääkäristä ketä mua kattos,olis valelääkäreitä.

” Joo sulla on kakstoistvuotiaan paino,mut hoidetaan tää sillai et määrään sulle 8 grammasta panadolii päivässä!”

Siis mitä? Jos mä ottaisin ees puolet tosta määrästä, olisin pihalla kun lumiukko. Ei siis mitään järkeä. Siskolla on kans joku ihme virus. Vatsaongelmia ja rintaa pistää ja vaiks mitä. Ja sama lääkäri määräs sille somacia semmoset määrät ettei ketään tervejärkinen syö. Kyllä hiuka naurattaa ku ollaan siskon kans vuorotelle siel ensiavus ja labras juostu, kummankaa sairautee ei olla saatu mitää kunnollista diagnoosia. Nyt sille epäillään sydänlihaksen tulehdusta. Ei hyvä.. Huomenna taas sairaalaan,sisätautilääkärin pitäis ilmeisesti mua kiikaroida. Puhella jotai verinäytteistä ja siitä ultrasta, mikä tosta olkapäästä otettiin.

En oo tosiaan tehny sit yhtään mitään viikonloppuna. Joo perjantai meni viihteellä, lauantai krapuloidessa ja maalaillessa ja kouluhommia tehdessä. Tänään en juuri mitää olekkaa tehny. Muutaman tunnin taisin matikkaa kattoo, koeviikko lähestyy ja se on ensimmäine koe. Niin vaikeit asioita, että saan ihan tosissaan jännittää pääsenk läpi siitä. Toivottavast opettaja on armelias ja laittaa sinne jonku helpon tehtävän ettei tarvis uusii kurssia.

nyt taidan laittaa muutaman kuvasen, mitä koneen kätköiltä löytyy. Ei siis mihinkään erityiseen liittyen, laitampahan vaa nyt jotain ettei tä juttu näytä niin tylsältä!

Jos on viikon verran maannu sängynpohjalla pimeässä kun lamppu paloi , saanu siinä samalla itelleen olkapään niveltulehduksen, käyny labrassa5 kertaa luovuttamas viimeisetki veripisarat tutkittavaks, pettyny omaan ylioppilaskirjoituksen tulokseen, muuten vaan stressaantunu kaikesta meneillään olevasta, niin on melkei pakko nollata tilanne jotenkin. Eli mulla ei siis ollut vaihtoehtoja. Kuteet niskaan, meikit naamaan, korkkarit jalkaan ja baanalle. Tässä tuppukylässä ei paljo vaihtoehtoja nollaamiselle oo, joten tieni veikin tietenkin baariin nimeltä Länkkäri(lännentie) Esiintyjänä siellä oli Jukkapoika. Porukkaa oli AIVAN liikaa. Puolisen tuntia taisin nojailla tiskiin siinä tungoksessa kun muut puskee päälle takaa, ja silti en saanut tilattuu juotavaa. Hermothan siinä meni. Olin siellä nollaamassa tilannetta, milläs nollaat josset saa edes juotavaa?  Jukkapoika tosin oli loistava, se vaan veti liikaa porukkaa paikalle. Saa olla tyytyväinen, kun tässäkin kaupungissa on kerrankin porukkaa liikenteessä, mutta liikaa on liikaa. Kiva odotella siinä tiskillä niska limassa kun aivan järjetön hiki siinä ihmismassan keskellä. Kavereita oli aivan turha edes kuvitella löytävänsä siitä kaksikerroksisesta rakennuksesta. No, ihan jeesi ilta kaikenkaikkeaan. Poistuin paikalta ajoissa, olin jo kahden jäljestä kotona. “Ajoissa” sen vuoksi, että pari viikkoa sitten, ennen kun sairastuin, saavuin kotiovelle auringonnousun saattelemana puoli kahdeksann aikaan. Jatkot..
Tähän samaan syssyyn voisin laittaa kuvia ja pientä stooria matkan varrelta.  Eli meitä olis semmonen kymmenisen tyttöä, samasta lukiosta, hyviksi ystäviksi muodostunut porukka.  Muutama yllytyshullu mun lisäks porukasta löytyy,ja usein löydänkin itteni näiden kahden seurasta viimeisenä pystyssä. Kesällä tuli kierrettyä kaikki festarit, niin ruissit karjurockit dbtl sunmuut. Rihannaakin taidettiin käydä helsingissä kattomassa. Aivan mieletön kesä siis tässä suhteessa, töiden lisäks sitte paljon muuta ei tehtykkään. Kertaakaan en ollu rannalla aurinkoo ottamassa..
Turun baarit ollaan näiden kahjojen kanssa kierretty, suurimmaks osaks huonolla menestyksellä. Muistan eräänkin kerran kun päätimme kolmestaan vallata tanssikorokkeen missä on kolme tankoa.. DJ ilmeisesti yritti varjella mielenrauhaamme,senverran ilmestys savukoneesta savua koko ajan kun tanssi meni hurjemmaks. Ehkä ihan hyvä vaaan.. Taisi peräti olla sama reissu kun ystäväni hukkasivat muutaman kännykän, kukkaron, passin, ajokortin jnejne. Loppuillasta rouvasista toinen oli itsekin hukassa. No loppu hyvin kaikki hyvin. <

Osa tästä porukasta oli Italiassa alkukesästä, minä mukaan lukien.  Huonekaverini kanssa taidettiin nukkua yhteensä 20 tuntia viiikon aikana, tapettiin tegilapulloja. Aiai iha kirpasee kurkusta ku ajattelee. No, sekin reissu oli aivan mahtava, toivottavasti lähetään uudestaan ensi kesänä.
Siinä siis vähän ensimakua touhuista. Nyt on pakko ottaa välikuolema, muuten en selviä tästä viikonlopusta.

Tervetuloa Blogit.fi blogiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa tai tuhoa tämä ja aloita bloggaaminen